Tanaan oli hyvin mielenkiintoinen ja vasyttava paiva. Riikka lahti lapsineen aamulla New Yorkia kohti, me ei paasty mukaan kun kennelissa ei ollut paikkaa Wendylle. Vietiin Luken kanssa vieraat Baltimoren keskustaan juna-asemalle ja kotoa lahtiessa oli viela semmonen olo etta hyvinhan tama menee ja pian ollaan kotona. Maailman huonoin karttapalvelu Mapquest antoi mulle ajo-ohjeet jotka ei tietty ollutkaan kun haitaksi.
Eksyimme Baltimoressa kunnon ghettoon, onneksi oli viela huumorintajua matkassa etta nauratti ihan kunnolla kalterit ikkunoissa, palaneet talot, lastulevyt ikkunoiden edessa. Kolmelta ihmiselta kysyin ajo-ohjeita, kolmannella kerralla sitten tuli oikeat ohjeet mutta ikava kylla vieraat olivat jo siina vaiheessa myohassa junastaan. Onneksi juna-aseman seta antoi Riikalle uudet liput ja ne paasivat seuraavalla junalla matkaan.
Paatin ajaa suorinta reittia (hah!!) kotiin ja meni vahan monkaan kun piti 95:lta menna 495:lle, eli Beltwaylle. Se Beltway siis kiertaa isona ympyrana Washington DC:n ja oikean sijasta kaannyin vasemmalle, eli ihan vaaraan suuntaan. Paadyin sitten melkein sinne lentotukikohdan paikkeille kunnes tajusin missa olen. Siina vaiheessa nakyi kyltti joka ohjasi DC:n keskustaan, patin menna sita kautta kun oli mukamas helppoa. Eksyin sitten jo toisen kerran saman aamun aikana ghettoon, oli aika mielenkiintoinen kokemus vaikka siina vaiheessa alkoi huumorin taju loppua. Loysin tieni DC:n keskustaan mutta sitten se lysti vasta alkoikin. Mihinkaan ei saanut kaantya, piti menna vaan suoraan ja seikkailtiin lopulta Watergate hotellin vieressa, rantsussa ja jossain ihme moottoriteilla missa en ole koskaan ennen ollut. Paastiin vihdoinkin sillan yli Virginian puolelle ja sielta kotia pain.
Loppumatka menikin hyvin kunnes paasin Ashburniin missa odotti aivan jarkyttava ruuhka. Luulin eka etta siella oli joku onnettomuus mutta hetken paasta tajusin etta kaikki ymparilla olevat autoilijat ovat pukeutuneet samalla lailla Redskinsejen (paikallinen football joukkue) pelipaitoihin. Redskinsejen harjoitusleiri/kentta on Ashburnissa ja niilla oli joku kauden avaijaisjuttu menossa minne kaikki paikalliset fanit nakojaan halusivat. Kesti ylimaaraset puoli tuntia paasta kotiin ja loppujen lopuksi 3h edestakaiseen ajomatkaan meni 6h. Huh huh. Taidan nakata auton avaimen jonnekin mista sita en ihan heti loyda ja pysytella kotona vaan.
__________________________________________
Riikan ja poikien vierailu sujui hyvin, tehtiin vaikka mita ja oltiin monena paivana vasyneita. Pojilla taisi olla ihan kivaa vaikka kauppoihin ne ei enaa halunneet. Kiitos Riikka vierailusta!!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment