Ei verikoetta kivempaa

Tänään oli Lukella taas hoitopäivä. Ja kas kummaa, kun menimme ulos oli syksy saapunut! Piti etsiä Luken "talvivaatteet" (=huppari) ja pistää pitkälahkeiset housut jalkaan. Luken hoitaja, Ecuadorilaistytto päivitteli kuinka kylmä on, en viitsinyt sanoa että tämä muistuttaa Suomen kesäkuuta.

Päätin käydä vihdoin ja viimein labrassa verikokeissa kun kerrankin oli aikaa eikä läksyjäkään ollut tekemättä. Täällä labrat on yksityisiä kuten lääkäritkin ja meidän iki-ihana sairasvakuutusfirma oli valinnut meidän käyttoon LabCorpin. Sen masentavampaa ei voi verikokeessa käynti olla! Siellä oli yksi täti toissä joka kirjasi ihmiset sisään ja täytti tiedot sekä otti verikokeen. Täti kiroili selvästi itsekseen kun yritti loytää mun tiedot sairaalan koneelta ja oli niin huonolla tuulella että toinen asiakas siitä mulle kuiskasi. Ja tottakai se samainen täti otti mun verikokeen kamalassa kiireessä. Kutsui kyllä Sweetheartiksi, ihan kun se olisi asiaa mitenkään helpottanut. Nyt mun vasen kyynärtaive on ihan mustelmissa ja särkee, miten yksi neulanpisto voi tehdä noin pahaa jälkeä? No mutta nyt se on ohi ja pian saan tietää oliko mulla koskaan vesirokkoa että saadaan mun ja Luken rokotukset kuntoon. Saa olla kyllä viimeinen verikoe vähään aikaan..